Naps!

Näin sanoi nahkahihna, kun Tyyni vetäisi metsän suuntaan. Se kesti vain pari vuotta. Erittäin pitkäikäinen on ollut Humpan Stockalta ostettu kallis hirvennahkatalutin. Kaupoille siis.

Levoton sielu

Eilen hoidin Jelloa, joten veimme hänet Tyynin kanssa koirapuistoon. Siellä leikittyään oltiin vielä hetki Jellon kotona. Kun tämän muutaman tunnin rupeaman jälkeen palattiin kotiin, Tyyni oli toodella levoton. Se yritti leikkiä Humpan kanssa, se riehui ravaillen ympäriinsä retuuttaen huopaa ja haukkui vimmassaan. Tätä kesti reilun tunnin, aina välillä tuli uusi riekkumiskohtaus. Vasta sitten se rauhoittui aloilleen.

Luulisi, että ulkoilu ja leikkiminen väsyttää. Ilmeisesti se joskus lisää kierroksia, kun on liian aktiivista tekemistä...

Voitto!

Tänään on suuri päivä. Historian kirjoihin voidaan merkitä, että juuri tänään Tyyni paini Jellon kanssa ensimmäistä kertaa. Naapurin Jellohan täyttää pian jo puoli vuotta ja ongelmana on ollut Tyynin suhtautuminen pentuun. Tyyni on vaikuttanut pelkäävän sitä, hypännyt karkuun tai käynyt päälle ("hyökkäys on paras puolustus" on Tyynin taktiikka). Olemme käyttäneet kouluttajan meille suosittelemaan aivopesutaktiikkaa, jossa koira saa palkkaa nähdessään epämiellyttävän asian. Tällä pyrimme muokkaavan tämän pelottavan asian koiralle miellyttäväksi. Meidän tapauksessamme Tyyni on saanut nameja ensin nähdessään Jellon, myöhemmin Jellon tullessa lähelle tai Tyynin itse koskettua Jelloa. Tämä tekniikka on toiminut koko ajan paremmin. Ja tänään vihdoin koko prosessi kulminoitui siihen, että painittiin. Painimista edelsi juoksuleikki, mitä Tyyni on jo aiemmin Jellon kanssa harrastanut. Leikissä Jello jahtaa hurjasti harhauttelevaa Tyyniä. Tätä juoksemista aikansa jaksettuaan Jello vihdoin sai Tyynin painimaan kanssaan. 

Humppa on toistaiseksi ainoa koira, jonka kanssa Tyyni on lähivuosina paininut. Ongelma painimisen kanssa liittyy jotenkin Tyynin huonoon koirienlukutaitoon. Se saattoi aiemmin leikkiä koiran kanssa painien, mutta jos koira meni selälleen, niin Tyyni saattoi käydä päälle. Mikä on tietenkin erikoinen ratkaisu siinä tilanteessa minun näkökulmastani katsottuna. Nykyään Tyynin leikkiminen muiden kanssa on lähinnä juoksemista. Jensin kanssa Tyyni taitaisi haluta painia, mutta Jensiä epäilyttää sen verran, ettei se uskalla. Taustalla taitaa olla liian monta epämiellyttävää kokemusta. 

Mutta siis HipHurraa, koirallani on uusi ystävä!

Jello viilentää oloaan lammikossa, Tyyni liittyy seuraan.

Rosvo

Joku on pöllinyt sen tien varressa olleen tuolin, missä saattoi levähtää. Tyyniäkin moinen harmittaa.

Syyskuu

Syksy on tuonut koirille uudenlaiset aikataulut, olen nimittäin aloittanut uuden työn. Tämä tarkoittaa hieman enemmän yksinoloa tytöille, mutta onneksi heillä on toisensa. Ja onneksi meillä on avuliaat naapurit ja kaverit, joiden apuun joudumme välillä turvautumaan.  

Hengailua.

Kohtasimme viime vuonna Venäjän spanielin. Se oli kuin ilmetty Tyyni: kooltaan ja turkiltaan. Molemmat ovat kovasti hajujen perään. Suomessa rotuun en ole aiemmin törmännyt. Tämäkin yksilö oli tuotu Venäjältä.

Tyyni ja sukulaiskaveri.

Syksyinen kuva vuoden takaa.