Entinen blogi

Nyt on tullut tieto, että vanhasta blogistani, joka oli Vuodatuksessa, ovat kaikki kuvat kadonneet. Niitä ei saada palautettua takaisin.  Tässä Iltiksen juttu aiheesta. Kaikki kuvat ovat mulla onneksi itsellä tallessa, mutta harmillista, että entinen blogi on tästä lähtien pelkkä tekstipankki.

Leikkaus, taas

Kun Tyyni steriloitiin pari vuotta sitten, niin samalla poistettiin pari rasvapattia. Nyt niitä oli kasvanut lisää. Yksi niistä oli aika iso ja tuli ihosta ulos. Täyttä varmuutta pattien vaarattomuudestakaan ei ollut, sillä niitä ei ollut kaikkia testattu. Kuulemma ne voivat myös olla osaksi rasvaa, osaksi pahalaatuisia. Polven vieressä oleva ihosta ulos tuleva patti oli aika hankalassa paikassa; kuulemma iho ei voi venyä loputtomasti.

Joten leikkaukeen kävi Tyynin tie. Patteja poistettiin kaikkiaan viisi. Kuulemma koira reagoi helposti ihomuutoksiin, joten se ehkä selittää sen, että pienistä pateista kasvaa nopeasti isompia. Mene ja tiedä.

Tässä video nukutusaineen vaikutuksesta.

Leikkauksesta kotiin tullessa kieli ei pysynyt suun sisällä.

Pihalla piti kuitenkin tähyillä oravia.

Kotona unet jatkuivat

Koiria maailmalta

Tällä kertaa tulee kuvia matkoilla tavatuista koirista. Tänne saatan lisätä myöhemmin lisäkuvia, kunhan jaksan kahlata läpi.

Tämmöinen tyylikäs otus hengaili Pohjois-Intiassa, Mussooriessa, 2km korkeudessa.

Nämä koirat hengailivat samassa kaupungissa.

 Tämä pieni otus asui Tunisiassa Matmatan aavikkokylässä.

 Biarritzin (Ranska) kaupungin entisaikojen glaumour on nähtävissä tässä puudelissa. 

 Ranskan länsirannikolla ystävällinen iso musta koira tuli kerjäämään.

San Sebastian, Espanja. 

Hukkanen jossain päin Ranskaa.

Nim, kaverini koira Irlannissa.

Koira viettää siestaa Madridissa, Espanjassa.

 Koira Kambodzassa Tah Prohm-temppelin lähellä.

 Sunrise Children's Village Pnohn Penh, Kambodza.

Huoltoaseman pienet vahdit, jossain Kambodzassa.

Emokoira pentuineen Kampotissa, Kambodzassa.

Kaksi koiranpentua pippurifarmilla Kambodzassa.

Emokoira Koh Tonsay-saarella Kambodza. Loput kuvat ovat samasta paikasta.

Sisarukset.

Synkroniaa!

Aivan pieni.

Vielä pienempi.

Jens

Ennen kuin sain kummitytön, (joka tänään ilmoitti haluavansa ison mustan koiran) niin minut nimettiin Jensin kummiksi. Tässä muutamia kuvia Jensistä, joka on rodultaan Petit Basset Griffon Vendeen (eli pieni matala karkeakarvainen Vendeenin alueelta.) 

Vuonna 2006 Jens oli pentu.

Tässä voi verrata Jensin kokoa meidän tyttöihin.

Kuuma.

Pötkylä.

Koira oppii

Tässä tulee oppimateriaalia koiran kouluttamisesta kiinnostuneille (eli kaikille koiran omistajille). Dr. Sophia Yin on eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja, jolla on hyvät nettisivut ja paljon kiinnostavia videoita. Tässä videossa hän kouluttaa australiankarjakoiraansa. Tässä käytetään operanttia oppismismetodia, jossa koira oppii käytöksestään ilman että sille annetaan vartalolla tai nameilla vinkkejä siitä mitä pitää tehdä. Oppi menee näin paremmin perille, kuten tästä videosta huomaa. Koira on varmasti alusta asti koulutettu tällä tavalla, joten se on oppinut tarjoamaan eri toimintoja. Mutta sama pätee muihinkin koiriin ja eläimiin, ne vain tekisivät saman ehkä hitaammin, jos eivät ole tottuneet tähän koulutusmalliin. 

Dr. Yin toimii niin, että hän palkitsee koiraa kaikesta toiminnasta joka suuntaa tavoitetta kohti. Tässä videossa se on kahden jalan laittaminen laatikkoon. Hän aloittaa palkitsemisen siitä, että koira katsoo laatikkoa. Sitten seuraa laatikkoa lähestyminen, josta myös palkitaan jne. 

Jatkan tästä koulutustavasta ja kouluttamisesta yleensä myöhemmin blogissa. Meillä nimittäin puhaltaa uudet tuulet!

Hauskat kotivideot -koe

Tässä vielä pieni kevennys tuon ikävän mäkäräispostauksen perään. Aiemmassa blogissa jo julkaistu minun ja Tyynin tottelevaisuus koe reilun vuoden takaa. Ei mennyt kuin Strömsössä. Kuvanlaatu on huono, mutta se sopii hyvin, niin näytän anonyymiltä koiran kouluttajalta eikä totuus paljastu... =)

Mäkäräinen on vihollinen!

Kesälomamme vietto alkoi ikävästi. Mökkeillessämme Kihniössä koirien kera meinasi Humpalle käydä  hullusti.  Eräänä päivänä kävellessämme metsäpolulla Humppa alkoi jäädä jälkeen. Se usein käveleekin perässä ja sitten ottaa kiinni spurttaamalla. Siksi menikin jonkin aikaa kunnes tajusin, että jokin on vialla. Kun menin sen luokse, se oli aivan voimaton ja veltto. Nappasin sen syliini ja kannoin metsän reunalle, missä muut odottelivat. Siellä huomasin sen ikenten olevan ihan vaaleat ja olo huono. Juuri silloin kuulimme mönkijän äänen ja mies lapsineen pyyhälsi paikalle. Pyysin kyytiä autollemme, joka oli mökkikylällä parin kilometrin päässä. Hyppäsin mönkijän selkään ja mies kuljetti minut perille semmoista vauhtia, että mietin matkalla, että jos tästä lennän, niin kohta ei ole koiraa eikä omistajaa. Hyppäsin vuokra-autoomme ja soitin matkalla eläinlääkärille, joka oli 15 minuutin matkan päässä. Odotimme häntä eläinlääkäriasemalla hetken Humpan maatessa aivan uupuneena maassa. 

Eläinlääkäriä odottaessa huomasin mahassa seuraavanlaisia jälkiä. Ensin näin niitä vain kaksi vierekkäistä ja luulin kyynpuremiksi. 

Eläinlääkäri tunnisti heti jäljet mäkäräisen puremiksi ja sanoi koiran olevan niille allerginen ja joutuneen shokkiin. Humppa joutui tiputukseen ja noin puolen tunnin kuluttua alkoi nopeasti piristyä. Kuulemma verenkierto alkoi voimistua. Hän antoi tiputuksen mukana kortisonia. Tyytyväisenä Humpan äkkiparantumiseen lähdimme takaisin mökille. Samalla eläinlääkärille tuli päivystystehtävä ja hän lähti hoitamaan hevosta parin tunnin matkan päähän. 

Mökillä huokaisimme helpotuksesta ja ihmettelimme mäkäräisten voimaa. Niitä oli ollut todella paljon. Aluksi olimme luulleet niitä hyttysiksi. Tajusimme asioiden oikean laidan vasta niiden tullessa autoon ja saadessamme läheltä nähdä niiden verestä pulleat vartalot. Yök. Emme kuitenkaan silloin tajunneet, että Humpan tila on niiden syytä. Eläinlääkäri kertoi, että ne voivat tappaa jopa lehmän. Olimme aiemmin nähneet myös huputettuja hevosia ja ymmärsimme niiden kuteiden suojaavan herkkiä hevosia pörrääviltä ötököiltä. 

Hieman sen jälkeen kun palasimme mökiltä, ihmettelin miksi Humppa kiehnää itseään sohvaa vasten. Sitten huomasin sen huulen turvonneen, kuten kuvassa alhaalla näkyy.

Pikku hiljaa koiran naama alkoi turvota aivan muodottomaksi. Silmät eivät pysyneet auki ja kuono pullistui isoksi ja aivan kovaksi. Paniikissa soitimme eläinlääkärille, joka oli jo toisella paikkakunnalla. Hän arvioi antamansa lyhytkestoisen kortisonin vaikutuksen lakanneen ja suositteli sen antamista yhden histec-pillerin muodossa. Odotettuamme hetken lääkkeen vaikutusta turpoaminen jatkui ja aloimme huolestua hengitysteiden kunnosta, jolloin soitin omalle eläinlääkärillemme. Hetken puhelinneuvottelun tuloksena saimme ohjeet antaa kokonaisen kyypakkauksen ja seuraavana päivänä toisen. Onneksi muilta mökkiläisiltä saimme metsästettyä sellaisen, sillä juuri sen kerran kun sitä oikeasti tarvitsisi, niin eihän se ole mukana! Koirien ensiapulaukku oli mukana matkassa, mutta olin siirtänyt sieltä kyypakkauksen muualle. Turvotus alkoi helpottaa vasta monien tuntien kuluttua ja oli poissa vasta noin 16 tunnin päästä ensimmäisen kyypakkauksen antamisesta. Tässä vielä turvonnut naama.

Tässä kuvassa naama on jo hieman parempi, kuin pahimmillaan. Silti silmät eivät oikein mahdu olemaan auki ja turpa on enempi tapiirin kuin koiran kuono.

Mitä tästä opimme? Pidä kyypakkus mukana. Älä aliarvioi ötököiden voimaa. Ja Humppa on citykoira.

Humppa ja pennut video 2

Ja tässä pennut ovat jo hieman isompia.

Humppa ja pennut video 1

Tästä Tyynin matka alkoi. Humppa hoitaa pentuja hieman kovakourausesti. 

Vanha blogi Vuodatuksessa

Edellinen blogi on täällä! Se säilyy siellä, mutta sitä ei enää päivitetä.

Humppa

Muutto

Blogini muuttaa vuodatus-alustan huonon toiminnan vuoksi. Testailen nyt uutta alustaa, tämä tuntuu olevan monilla käytössä.