Best friends

Aika sympaattinen video:

Ihmisen paras ystävä

Lunta!

Talvi tuli ja se on koirista ja minusta ihanaa!

Koirauimalassa

Kävimme testamassa Helsingin koirauimalan. Tyynin uimakaverina oli Rauna. Paikka oli  oikein kiva.  Odotus ja suihkutusmeiningit toimivat hyvin. Uimalassa on aika kaikuisaa, kuten uimahalleissa usein ja se hieman oudoksutti koiria. Aluksi Tyyniä jännitti kovasti liuska, mitä pitkin veteen mennään. 

Pelastusliivit olivat koiran ohjailun ja uimisen tasapainottamisen takia.
Tässä Tyyni kumiliuskalla, joka johti altaaseen.

Tyyni nouti omaa vesilelua innokkaasti. 

Hyvinkin innokkaasti!

Aallot.

Poing! 

Tyyni haki omat ja Raunan kepit.

Rauna näyttää vedessä joltain muulta kuin koiralta. Tai ehkä myös maalla....

Syksy on ja kesä on pois

Talvea ootellaan...

Tiesittekö, että pikku Jellosta on tullut noin iso!

Naps!

Näin sanoi nahkahihna, kun Tyyni vetäisi metsän suuntaan. Se kesti vain pari vuotta. Erittäin pitkäikäinen on ollut Humpan Stockalta ostettu kallis hirvennahkatalutin. Kaupoille siis.

Levoton sielu

Eilen hoidin Jelloa, joten veimme hänet Tyynin kanssa koirapuistoon. Siellä leikittyään oltiin vielä hetki Jellon kotona. Kun tämän muutaman tunnin rupeaman jälkeen palattiin kotiin, Tyyni oli toodella levoton. Se yritti leikkiä Humpan kanssa, se riehui ravaillen ympäriinsä retuuttaen huopaa ja haukkui vimmassaan. Tätä kesti reilun tunnin, aina välillä tuli uusi riekkumiskohtaus. Vasta sitten se rauhoittui aloilleen.

Luulisi, että ulkoilu ja leikkiminen väsyttää. Ilmeisesti se joskus lisää kierroksia, kun on liian aktiivista tekemistä...

Voitto!

Tänään on suuri päivä. Historian kirjoihin voidaan merkitä, että juuri tänään Tyyni paini Jellon kanssa ensimmäistä kertaa. Naapurin Jellohan täyttää pian jo puoli vuotta ja ongelmana on ollut Tyynin suhtautuminen pentuun. Tyyni on vaikuttanut pelkäävän sitä, hypännyt karkuun tai käynyt päälle ("hyökkäys on paras puolustus" on Tyynin taktiikka). Olemme käyttäneet kouluttajan meille suosittelemaan aivopesutaktiikkaa, jossa koira saa palkkaa nähdessään epämiellyttävän asian. Tällä pyrimme muokkaavan tämän pelottavan asian koiralle miellyttäväksi. Meidän tapauksessamme Tyyni on saanut nameja ensin nähdessään Jellon, myöhemmin Jellon tullessa lähelle tai Tyynin itse koskettua Jelloa. Tämä tekniikka on toiminut koko ajan paremmin. Ja tänään vihdoin koko prosessi kulminoitui siihen, että painittiin. Painimista edelsi juoksuleikki, mitä Tyyni on jo aiemmin Jellon kanssa harrastanut. Leikissä Jello jahtaa hurjasti harhauttelevaa Tyyniä. Tätä juoksemista aikansa jaksettuaan Jello vihdoin sai Tyynin painimaan kanssaan. 

Humppa on toistaiseksi ainoa koira, jonka kanssa Tyyni on lähivuosina paininut. Ongelma painimisen kanssa liittyy jotenkin Tyynin huonoon koirienlukutaitoon. Se saattoi aiemmin leikkiä koiran kanssa painien, mutta jos koira meni selälleen, niin Tyyni saattoi käydä päälle. Mikä on tietenkin erikoinen ratkaisu siinä tilanteessa minun näkökulmastani katsottuna. Nykyään Tyynin leikkiminen muiden kanssa on lähinnä juoksemista. Jensin kanssa Tyyni taitaisi haluta painia, mutta Jensiä epäilyttää sen verran, ettei se uskalla. Taustalla taitaa olla liian monta epämiellyttävää kokemusta. 

Mutta siis HipHurraa, koirallani on uusi ystävä!

Jello viilentää oloaan lammikossa, Tyyni liittyy seuraan.

Rosvo

Joku on pöllinyt sen tien varressa olleen tuolin, missä saattoi levähtää. Tyyniäkin moinen harmittaa.

Syyskuu

Syksy on tuonut koirille uudenlaiset aikataulut, olen nimittäin aloittanut uuden työn. Tämä tarkoittaa hieman enemmän yksinoloa tytöille, mutta onneksi heillä on toisensa. Ja onneksi meillä on avuliaat naapurit ja kaverit, joiden apuun joudumme välillä turvautumaan.  

Hengailua.

Kohtasimme viime vuonna Venäjän spanielin. Se oli kuin ilmetty Tyyni: kooltaan ja turkiltaan. Molemmat ovat kovasti hajujen perään. Suomessa rotuun en ole aiemmin törmännyt. Tämäkin yksilö oli tuotu Venäjältä.

Tyyni ja sukulaiskaveri.

Syksyinen kuva vuoden takaa.

Potilas tyylikkäänä

Tyynin leikkauksen jälkeen piti vahtia ettei se nuole tikkejä. Tikit olivat ikävä kyllä esim. takajalassa, eli niihin ylsi helposti. Sattumoisin löysin Humpalle naapurin lahjoittaman sadepuvun, joka toimi oivana apuna nuolemisen estämisessä. Se ei kuitenkaan yksin riittänyt, joten hankimme puhallettavan kaulurin. Muovikauluri olisi tietty toiminut, mutta en jaksa katsella ovenkarmeihin tulevia jälkiä, kun koira törmäilee niihin kauluri päässään. 

Nyt tikit ovat muisto vain ja Tyyni vapaa juoksemaan vapaammin lenkeillä. Silti välillä voi hieman rauhoittua, etenkin kun kadun varrella näin kannustetaan tekemään ja tarjotaan tuolikin.  

Uimamaisteri

Tyyni harrastaa uimista. Siihen kuuluu veteen hyppääminen ja usein kepin nouto. Jos keppiä ei löydy, kannattaa jokaista vedestä kelluvaa hiukkasta tai kuplaa yrittää haukata suuhun.

Entinen blogi

Nyt on tullut tieto, että vanhasta blogistani, joka oli Vuodatuksessa, ovat kaikki kuvat kadonneet. Niitä ei saada palautettua takaisin.  Tässä Iltiksen juttu aiheesta. Kaikki kuvat ovat mulla onneksi itsellä tallessa, mutta harmillista, että entinen blogi on tästä lähtien pelkkä tekstipankki.

Leikkaus, taas

Kun Tyyni steriloitiin pari vuotta sitten, niin samalla poistettiin pari rasvapattia. Nyt niitä oli kasvanut lisää. Yksi niistä oli aika iso ja tuli ihosta ulos. Täyttä varmuutta pattien vaarattomuudestakaan ei ollut, sillä niitä ei ollut kaikkia testattu. Kuulemma ne voivat myös olla osaksi rasvaa, osaksi pahalaatuisia. Polven vieressä oleva ihosta ulos tuleva patti oli aika hankalassa paikassa; kuulemma iho ei voi venyä loputtomasti.

Joten leikkaukeen kävi Tyynin tie. Patteja poistettiin kaikkiaan viisi. Kuulemma koira reagoi helposti ihomuutoksiin, joten se ehkä selittää sen, että pienistä pateista kasvaa nopeasti isompia. Mene ja tiedä.

Tässä video nukutusaineen vaikutuksesta.

Leikkauksesta kotiin tullessa kieli ei pysynyt suun sisällä.

Pihalla piti kuitenkin tähyillä oravia.

Kotona unet jatkuivat

Koiria maailmalta

Tällä kertaa tulee kuvia matkoilla tavatuista koirista. Tänne saatan lisätä myöhemmin lisäkuvia, kunhan jaksan kahlata läpi.

Tämmöinen tyylikäs otus hengaili Pohjois-Intiassa, Mussooriessa, 2km korkeudessa.

Nämä koirat hengailivat samassa kaupungissa.

 Tämä pieni otus asui Tunisiassa Matmatan aavikkokylässä.

 Biarritzin (Ranska) kaupungin entisaikojen glaumour on nähtävissä tässä puudelissa. 

 Ranskan länsirannikolla ystävällinen iso musta koira tuli kerjäämään.

San Sebastian, Espanja. 

Hukkanen jossain päin Ranskaa.

Nim, kaverini koira Irlannissa.

Koira viettää siestaa Madridissa, Espanjassa.

 Koira Kambodzassa Tah Prohm-temppelin lähellä.

 Sunrise Children's Village Pnohn Penh, Kambodza.

Huoltoaseman pienet vahdit, jossain Kambodzassa.

Emokoira pentuineen Kampotissa, Kambodzassa.

Kaksi koiranpentua pippurifarmilla Kambodzassa.

Emokoira Koh Tonsay-saarella Kambodza. Loput kuvat ovat samasta paikasta.

Sisarukset.

Synkroniaa!

Aivan pieni.

Vielä pienempi.

Jens

Ennen kuin sain kummitytön, (joka tänään ilmoitti haluavansa ison mustan koiran) niin minut nimettiin Jensin kummiksi. Tässä muutamia kuvia Jensistä, joka on rodultaan Petit Basset Griffon Vendeen (eli pieni matala karkeakarvainen Vendeenin alueelta.) 

Vuonna 2006 Jens oli pentu.

Tässä voi verrata Jensin kokoa meidän tyttöihin.

Kuuma.

Pötkylä.