Hyvästit

Humppa 29.4.2003-14.1.2016

Humppa sai loppiaisena syöpädiagnoosin ja noin viikkoa myöhemmin oli aika jättää hyvästit. Se otti koville. Jälkeenpäin ajatellen, olen tyytyväinen, että sairastusaika oli lyhyt, eikä Humppa joutunut kärsimään kauaa. 

Humppa eli pitkän ja vaiherikkaankin elämän. Se oli aina rauhallinen ja lempeä ja minulle maailman paras koira. Laiska ja omapäinen se saattoi myös olla, mutta oman pennun saaminen kotiin seuraksi oli Humpalle piriste. Tytöt ehtivät olla yhdessä melkein kahdeksan vuotta, joten nyt onkin haasteena Tyynin itsenäistyminen äidin varjosta perheen ainoaksi koiraksi. 

Lääkärissä

Syksy on mennyt juostessa eläinlääkärissä. Tai -reissä. Humpalla oli korvatulehdus ja Tyynillä virtsatientulehdus ja talirauhasen tulehdus. Kaikki vaivat tulivat akuutisti, joten sain ajat eri lääkäriasemilta. Ja molemmilla koirilla vaivat pitkittyivät ja kontrolleissa piti ravata mooonta kertaa. Joka viikko kävin jomman kumman kanssa vastaanotolla. 

Tyyni ei tykkää lääkärijutuista. Jännittää kovasti. 

Tuntuu, että kaikki lääkäriasemat ovat yhtäkkiä Animageja. 

. 

Humpan taidonnäyte. 

Tyynillä ihotulehduksen takia tyylikäs asu. Alla jumppapaita ja päällä äitini 70-luvun uikkari. 

Koirapuistossa

Kuvan laatu ei ole häävi, mutta siihen on vangittu oikea tunnelma. 

Vesihommia

Tyyni viihtyy vedessä kuplia jahdaten.

Yksi noutaja, toinen poistuja.

Kuuma!

 

Kuva on kukkienkastelureissulta, eli meillä ei ole näin ihanaista partsia...

Kypsässä iässä

Humppa täyttää tänään 11 vuotta!

Sotunki

Käytiin kävelyllä Sotungissa. Kovin syksyisen näköistä kevättä.

Humppa syö mutaa ja Tyyni haluaisi uida. 

Tiukka ohitustilanne lähestyy, villikko kaahaa pian vanhuksen ohi.

Dosetille tarvetta

Humpalla alkaa olla iso pino lääkkeitä. Nyt ilmeni aiemmin todetun sydänvian (musikaalinen sivuääni 🎶) lisäksi lonkissa nivelrikko. Tarviis hankkia dosetti, on tässä muuten muistamista. 

Imuri, trimmausta ja jäitä. Mitäs sitä muuta näin keväisin...

Humppa ei pelkää imuria...

Trimmaus. Huoh. Se menee ihan mukavasti, mutta kyllä siinä sen verran selkä ja kädet väsyy trimmaajalta, ettei jaksa kovin usein tehdä. Ja siinäpä syy, miksi koirat näyttävät välillä tältä.

Ja tässä tulos, Humpan ylimääräiset karvat.

Yhtenä päivänä satoi tosi isoja lumihiutaleita.

Kevät on täällä ja jäät vetelevät viimeisiään. Arabianrannassa kera Tellun ja Raunan.

Näyttää, että Rauna kaivautuisi Humpan selkään.

Lunta, ei lunta...

Tyyni pallo suussa, kuten tavallista. Aurinkokin on näemmä joskus paistanut.

Let the sunshine in...

Ja pallo. On muuten hyvä tuollainen jääpallo! Ei kastu loskassa, kuten tennispallo ja on helppo pestä.

Savonlinnasta, Saimaan rannalta. Ei ollut jouluna jäitä.

Mattolaituri Nätkillä.  Lähin uintipaikka meidän kodista.

 Humppa vietti joululoman tuolla sohvalla, tuossa nurkassa. 

Kas näin hän asetteli tyynyt ja kävi siihen rentoutumaan. 

Kotona joutuu tyytymään säkkituoliin ja siihenkin mahtuu kaksi aika huonosti. 

Uusi ystävä

Humpalla ja Tyynillä on uusi ystävä: sileäkarvainen noutaja Roope.

Tyyni kuin varsa.

 

 Hieman vanhempana herrasmiehenä Roope osaa käsitellä tyttökoiria: kohteliaasti kosiskellen, muttei liikaa ahdistellen. 

Sumussa

Sääilmiöt tarjoavat välillä hienoja taustakuvia omiin fiiliksiin. Tämä kuva ei ole kyllä tältä päivältä. 

Mukana menossa crazy space dog. 

Rallytoko

Osallistumme Tyynin kanssa neljän kerran rallytokokurssille. Tekeminen on Tyynille mieluisaa, kun on monenlaista tehtävää. Tänään opittiin omistajan eteen istuminen. 

Snö

Syys osa 2

Rapa roiskuu syksyisin. Tänään kuitenkin aurinko näyttäytyy. 

Syys

Apulainen

Jello on niin kiltti, että kantaa mun sateenvarjon puistosta kotiin. Koko matkan. 

Random fotoja

Vallila block partyssa Tyyni nauttii luusta. Taustalla varoitus putoavasta lumesta...

Retro-Tyyni

Big nose

Koira con ukulele.

Kotkan pää.

Juoksulenkillä, Tyyni johdossa.

Riemua 

Uimareissulla. Autossa roikkuvat patjat ovat aukkojen täytettä, jotta eräs villi spanieli ei tule takakontista kuskin luo.